Se joka kuuseen kurkottaa, niin katajaan kapsahtaa. Vanha Suomalainen sanonta tappaakseen kaiken unelmoinnin, mitä uskaltaa edes ajatella. Takuu epäonnistuminen! Oletko koskaan kuullut kenenkään onnistuvan tai menestyneen tämän kaltaisella ajattelumallilla? No minä en ainakaan. Jos et pysty ajattelemaan itseäsi tietyssä tilanteessa tai saavuttavasi asioita mitä haluat elämältä, niin miten kuvittelet ikinä saavuttavan sitten niitä? Se mitä ajatuksia kylvät, niin sitä myös niität. Ilman unelmia meille ei voi koskaan syntyä tavoitteita. 

Tavoitteet määrittelevät päämäärän, mitä kohti mennä ja suunnan elämälle. Hyppäät baarin jälkee taksiin ja sinulla ei ole osoitetta mihin haluat mennä, niin mitä te teette? Ajatte ympäriinsä, vailla päämäärää ja mittari raksuttaa. Tulee aika kallis kyyti ilman, että pääsee edes perille! No miksi sitten tehdä elämällä niin? Jos olisi tavoite, niin elämä kyllä palkitsee moninkertaisesti, muuten voi tulla edellä mainittu taksikyyti. Voisit tehdä vaikka mitä, mutta soudat merellä ilman airoja ja toivot pääseväsi johonki. Me luomme alitajuisesti päivittäin pieniä tavoitteita ja saavutamme ne. Fakta on se, että ilman tavoitetta elämälle, et tule ikinä saavuttamaan mitään!

Kaikki sanovat haluavansa olla rikkaita, omistavansa ison talon, ajella hienolla autolla tai olla vaikka huippu urheilija. Ihmiset jotka eivät ole valmiita tekemään töitä unelmiensa eteen, eivät myöskään tule niitä saavuttamaan. Moni ihminen haluaa saada kivoja asioita sekä menestyä, mutta eivät ole valmiita tekemään vaadittavaa työmäärää, saavuttaakseen haluamaansa. On olemassa kahdenlaisia ihmisiä, ne jotka tavallaan haluavat paljon asioita ja niitä jotka tekevät suunnitelman ja lähtevät kohti tavoitetta. Epäonnistumisen neuvo, älä tee mitään saavuttaaksesi mitä haluat.

Moni luulee, että menestys on piikki suora viiva, kunnes saavutat haluamasi. Ei se mene niin vaan, menestys kasvaa exponentaalisesti, eikä lineaarisesti. Käänne kohta voi tapahtua minä hetkenä tahansa, mutta kerkeätkö luovuttaa ennen kuin onnistut? Jos haluat olla tätä ihmistyyppiä, niin suositus on luovuttaa mahdollisimman aikaisin, mitä nopeammin sen parempi, ettei vahingossakaan voisi onnistua. Voi kokeilla semmoista taktiikkaa, ettei koskaan edes aloita niin pääseepähän nauramaan muitten epäonnistumisille, kun ei ite koskaan edes yrittänyt. 

Tekemällä asioita elämässä joskus epäonnistuu ja joskus onnistuu. Mietitäänpä esimerkiksi Alexander Barkovia: häntä kutsutaan NHL:n parhaimmiksi rangaistuslaukausampujiksi, vaikka hänen onnistumisprosentti on hieman yli 50%. Mikäli hän ei olisi tehnyt maalia 10 edelliseen yritykseen, luuletko että hän on silleen anteeksi mä yritin, emmä osaa? Vaikka hän on epäonnistunut,niin hän silti haluaa onnistua ja todennäköisyys kasvaa, että hän tekee seuraavalla yrityksellä maalin, koska hänen keskiarvo on yli 50%. 

Todellisuudessa tulet epäonnistumaan monta kertaa ennen onnistumista. Kysymys onkin, miten toimit kun kohtaat epäonnistumisen, luovutatko vai jatkatko eteenpäin. Uskotaan, että on kaksi ovea edessä, onnistuminen ja epäonnistuminen ja 50/50 mahdollisuus onnistumiseen. Oikeasti se menee niin, että avaat epäonnistumisovia monta kappaletta, ennen kuin avaat onnistumisen. Tai vielä pahempaa, et edes uskalla avata mitään ovea, koska pelkäät epäonnistumista. Kysymys mitä kannattaa kysyä itseltään on, pelkäätkö epäonnistumista enemmän kuin haluan onnistua? Kannattaa pelätä epäonnistumista, koska sitten on todennäköisempää, ettei tapahdu mitään. 

Negatiivinen asenne tuo negatiivisia lopputuloksia. Se minkälainen asenne on tekemiseen, vaikka asiat eivät menisi niin kuin toivoisit, niin ratkaisee miten asiat tulee päättymään. Jos elämän asenne on yleisesti tosi negatiivinen, niin silloin ei voi olettaa, että tapahtuu positiivisia asioita. Esimerkiksi kun vertaa myyjiä ja heidän tuloksia, niin taustalta huomaa minkälainen asenne heillä on. Jos ajattelee, että en minä myy koko kuukautena mitään, niin tuskinpa sitä kauppaa tulee enemmän kuin kerkeäisi edes tekemään. Positiivisten ihmisten seurassa on paljon hauskempaa ja niitä halutaan seurata. Useimmiten ihmiset, joilla on negatiivinen asenne, ovat oman kuoppansa kaivaneet, turha siinä sitten miettiä, miksei tapahdu hyviä asioita. Mitä surkeampaa elämää halutaan, niin sitä negatiivisempi asenne kannattaa olla. 

Ainoa asia maailmassa mikä on varmaa, on muutos. Maailma kehittyy ja menee eteenpäin, kysymys kuuluukin, menetkö sinä? Tämän päivän ihminen on heijastus  siitä, mitä on tähän mennessä tehnyt tai elänyt. Ne päätökset mitä elämän varrella on tehty, niin ne ovat tuoneet sinut tähän pisteeseen. Jos miettii vuotta taaksepäin, niin oletko mennyt eteenpäin vai tehnyt samoja asioita mitä sitä edellisenä vuotena? Mitä jos teet ensi vuonna taas samoja asioita, etkä ole ajatellut meneväsi eteenpäin tai kehittyväsi, missä tilanteessa olet? Taitaa olla niin, että tuli vuosi lisää mittariin, pari kokemusta rikkaampi, mutta tilanne on sama. Ollaan pysytty paikoillaan. Jos miettii taloudellisesta näkökulmasta, pankkitili tai varallisuus oli viime kuussa pyöreä nolla ja ei olla aloitettu säästämistä tai sijoittamista, niin mikä on pankkitilin saldo ensi vuonna? Tai sitten jos ei tykkää omasta työstään tai elämäntilanteestaan, mutta ei tee mitään jotta tilanne muuttuisi. Lopputulos on sama, ollaan edelleen siinä työpaikka missä ei viihdytä ja taas vuosi vierähtänyt. Jos maailma menee eteenpäi niin miksi sitten itse pysytään paikoillaan? Epäonnistujat on niitä jotka pysyvät paikoillaan, koska jos kaikki ympärillä menee eteenpäi ja sinä pysyt paikoillaan niin etkö tavallaan mene vain taaksepäin? 

Se, mikä erottaa huippu-urheilijat ja menestyneet ihmiset niistä, jotka eivät kuulu näihin ihmisiin tietävät, että menestys vaatii niin sanotusti verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta etenkin malttia. Ei ole olemassakaan äkkirikastumista mikä olisi itse tehtyä. Huipulle on pitkä matka ja se vaatii paljon. Ne jotka eivät ole valmiita tekemään töitä, lopputuloksesta tietämättä ja antamaan sille vaadittavaa aikaa, eivät koskaan tule sitä myöskään saavuttamaan. Asiat eivät parane tai muutu yhdessä yössä, viikossa tai edes vuodessa. Formula 1 kuskiksi on vaikea päästä, liki mahdoton. Se, että kuski pääsee tekemään sopimuksen Formula 1 -tallin kanssa, on vaatinut paljon malttia. Hän tekee miljoonan euron sopimuksen, ei tupsahtanut eteen vain päivän hesarin mukana. Työmäärä mitä kohti ollaan tehty töitä, on voinut olla jopa 20 vuotta. Nämä ensimmäiset 20 vuotta on maksanut ja siihen mennessä ei olla tienattu latin latia. Olisi voinut olla malttamaton ja jättää hommat kesken. Urhelijat tekevät koko elämänsä töitä sen eteen, mitä he tavoittelevat. Tai onko suurimmat yritykset syntyneet viikon aikana? Prosessi kestää pitkään ja ne asiat mitä ollaan tehty, heijastavat lopputulokseen. Miksi sitten suurin osa ihmisistä ovat malttamattomia aikuisiässä ja odottavat tuloksia heti. Peruskoulukin kestää 9 vuotta, jossa opetellaan perusasioita, eikä viikon. Parisuhdekin rakennetaan pikkuhiljaa, eikä ensi-treffien aikana kävellä alttarille sanomaan tahdon. Miksi ei olla valmiita antamaan aikaa sille, mihin elämäntilanteeseen halutaan päätyä, vaan se halutaan heti tai ei ollenkaan?

Sinulta voidaan viedä asunto, firma, puoliso ja kaikki rahasi. Ainut asia mitä kukaan ei voi viedä sinulta, on sinun osaaminen. Jos sinulla on taitoja ja olet tehnyt miljoonaomaisuuden, teet sitten konkurssin ja tilanne muuttuu siihen, että olet miljoonan velkaa. Ajatellaanko siinä tilanteessa “No siinä oli minun mahdollisuuteni, enkä tiedä miten se tehdään”? Kun olet sen kerran tehnyt, niin pystyt tekemään sen myös uudelleen. Se mitä pään sisällä on, on arvokkain asia mitä ihmisellä voi olla, koska sitä ei pystytä viemään. Jos et kehity ja mene eteenpäin, niin silloin pysyt paikoillaan. Kun me olimme koulussa, meille opetettiin asioita ja siellä oli käytävä, koska joku muu sanoi niin, mutta silloin me opittiin. Mihin loppui kehitys, siihen kun ihmisille lopetettiin sanomasta mitä pitää tehdä ja ruvettiin itse ajattelemaan? Itseä voi kehittää monella tapaa, joku opettaa, ottamalla selvää, lukemalla, katsomalla videoita tai käymällä erilaisissa tapahtumissa. Jos ei kehitä itseään, niin ei myöskään tule paremmaksi, se nyt on vaa kylmä tosiasia. 

Sitä voi valehdella muille ihmisille kuinka paljon tahansa, joskus se uskotaan ja joskus ei. Ainoa ihminen kenelle et pysty valehtelemaan, olet sinä itse. Valehtelemalla pystyy myymään tuotteita, mutta ne ovat kertaluontoisia kauppoja, eivätkä pysyviä. Epärehellisyys toimii yhtä hyvin parisuhteissa, työelämässä, mutta myös perus tekemisessä. Sinun pitäisi mennä lenkille, mutta sataa vettä ja jätät menemättä. Uskottelet itellesi, että kyse on kelistä, vaikka todellisuudessa sinua ei vain huvita. Voit myydä tuotteen ihmiselle sanoen, että se on paras, vaikka tiedät sen olevan huono. Todennäköisesti se ihminen ei tule sinun asiakkaaksesi enää toiste. Epärehellisyys ei kanna pitkälle, on kyse mistä asiasta tahansa. Jos et halua pysyvää, kannattaa jatkaa epärehellistä tietä.