Kun lapsilta kysyy, mikä niistä tulee isona, he useasti vastaavat: astronautti, lentäjä, elokuvatähti, supersankari, laulaja, suuren yrityksen omistaja tai muita vastaavia todella suuria saavutuksia. Tuliko törmättyä “oikeaan” elämään ja realiteetteihin, vai miksi haaveilu yhtäkkiä valitettavan monilla loppuu? Mitä tapahtuu, että ei enää unelmoida tai jos niin uskaltaa tehdä, niin ei niistä ainakaan kehtaa puhua? Onko se häpeällistä aikuisiällä unelmoida asioista tai elämäntyylistä, mitä oikeasti haluaisi sen olevan? Se, miksi lapset uskaltavat näistä asioista unelmoida ja kertoa suorasanaisesti tekevänsä, on siksi, ettei heille ole kerennyt kiteytyä päähän negatiivisia ajatuksia tai tilaa epäröinnille. Niille se on todellisuutta. Vuosia tulee lisää, ehkä vanhemmat, kaverit ja muut aikuiset alkavatkin sanomaan, että oleppas realistinen, eihän sinusta ikinä voi tulla semmoinen. Kuulostaako tutulta? Se mitä on tapahtunut, on ajatuksien muutos ja nuorelle ollaan alettu kylvämään epäröinnin ja epäonnistumisen siemeniä päähän. Pikkuhiljaa tämä nuori alkaa itsekin uskoa niihin ja ne unelmat vain jäävät taakse, eikä niitä koskaan enää nosteta esille. Mitä jos olisikin niin, että aikuiseksi tullessaan, olisi aina kannustusta ja usko siihen, että unelmat toteutetaan, olisiko lopputulos eri? 

Eli se, mikä matkan varrella tapahtuu, on ajatusten muutos ja unelmat haudataan todella syvälle, eikä niitä enää koskaan kaiveta esille. Se mitä nuorena meille kerrotaan ja minkälaisia oppeja me opitaan, niin ne me viedään aikuisuuteen. Miksi sitten unelmointi on niin tärkeää? Siksi koska unelmat ja niiden tavoittelu antavat tarkoituksen elämälle. Jos ei ole unelmia ja syytä mennä eteenpäin elämässä, niin miksi me sitten eletään? Ollaan vaan ja surffataan tää nyt vaa läpi tästä? Eikö elämän tarkoitus ole olla onnellinen ja elää sellaista elämää kuin me itse haluamme? No miksi sitten suurin osa ihmisistä unohtaa tämän! Unelmat ovat meidän voimavara ja sillä me porskutetaan eteenpäin. Eihän autokaan kulje ilman polttoainetta. 

Kaikkihan meistä ovat joskus miettineet, olisipa minulla noita asioita tai olisipa minulla enemmän aikaa tehdä näitä asioita, mutta ei minulla ole mahdollisuutta. On kyllä, kun päättää tehdä muutoksen ja lähteä tavoittelemaan niitä asioita mitä haluaa itselleen. Kerran me eletään, miksei ainakin pyrittäisi elämään elämä sellaisena, kuin me oikeasti haluttaisiin sen olevan. Ammattiurheilijoilla on todella vahva mentaliteetti, mitä he ovat noudattaneet läpi elämän. Unelmasta on pidetty kiinni ja tahto saavuttaa haluamansa on, niin suuri, ettei anneta tilaa epäröiville ajatuksille. Pääsevätkö he siihen pisteeseen vain vahingossa, koska kortit sattuivat olemaan hyviä? Mitä voisimme oppia huippu-urheilijoilta on se, että uskotaan siihen omaan unelmaan ja pyritään saavuttamaan se. On ne sitten pieniä asioita, vaikka matkustaa kerran vuodessa tai sitten suurempia. Unelmat ovat suola elämälle ja elämä ei ole mitään ilman unelmia! Tehdään palvelus itsellemme eikä koskaan luovuta niistä ja jos päättää luopua, niin miksi me sitten ollaan täällä?