Robert Lappalainen voidaan laskea yhdeksi Suomen rohkeimmista yrittäjistä ja kilpa-autoilijaksi. Helsingin Yrittäjät on muun muassa palkinnut hänet vuoden riskinottaja -palkinnolla vuonna 1995, jonka jälkeen ainoastaan Hjallis Harkimo on saanut palkinnon seuraavana vuonna. Robertilla on pitkä ura takana ja lukemattomia tarinoita kertynyt matkan varrella. Hän on tunnettu siitä, että hänellä on ollut mitä suurimpia unelmia ja monien mielestä mahdottomia toteuttaa. Kuka uskaltaa edes haaveilla noin isosti! Miten hän toteutti kaiken mitä nuorena poikana sanoi tekevänsä? 

Robert Lappalaisen tarina alkoi siitä, kun hän ensimmäisen kerran sanoi ääneen 15-vuotiaana, että hänestä tulee kilpa-autoilija. Kukaan ei uskonut häneen vaan itse asiassa nauroivat: “Että eihän sinusta voi koskaan tulla kilpa-autoilijaa, et ole koskaan ajanut edes radalla”. Se mikä ei saanut lannistamaan oman unelman tavoittelua, oli usko itseensä ja siihen fantasiaan mistä oli nuorempana haaveillut. Robert oli jo 27 vuotias, kun hän päätti ottaa ensimmäisen konkreettisen askeleen kohti unelmaa soittamalla tutuille Ruotsiin, voisivatko he vuokrata hänelle kilpa-auton, jolla hän pääsisi Suomessa ajamaan kilpaa. Hän ei tosiaan ollut ajanut metriäkään, kun hän osallistui ensimmäiseen kilpailuun. Radan reunalla Robert katsoi kun muut ajajat ajoivat ja otti oppia ajolinjoista. Oli aika pukea kypärä päähän ja lähteä kisaamaan. Moni ei voinut uskoa, mutta heti ensimmäisessä kilpailussa hän sijoittuu palkintokorokkeelle tullessaan kolmanneksi. Piti olla aika rohkea nuori mies tehdessään tällaisen tempun, Robert totesi. Oli aika hommata oma auto, millä jatkaa ajamista, mutta ei ollut yhtään rahaa. Kilpa-autoilu on loppujen lopuksi todella kallista ja harvalla on varaa rahoittaa ajamista omasta pussista. Siihen aikaan asiat tehtiin eri tavalla ja rahat pitäisi keksiä jostain, jotta saisi ostettua ensimmäisen oman auton. Joten Robert piirsi paperille auton kuvan, jossa oli sponsoreiden logot ja pyysi jotain tyttöä kirjoittamaan pari liuskaa paperille kuinka kova jätkä hän on. Tällä paketilla hän sanoi sponsoreille, että tässä hänen autonsa on, jolla sai sitten kerättyä 75000 markkaa. Saadessaan rahat hän lähti Ruotsista hakemaan auton, maalasi sen kuvan mukaiseksi, mihin oli logot laitettu ja meni näyttämään sponsoreille “Tässä tämä auto sitten olisi”. Eihän siinä tilanteessa viitsinyt tietenkään sanoa, että auto oli ostettu heidän rahoilla ja jäi vielä 50000 markkaa taskun pohjalle, millä pystyi kustantamaan ajamista. Ura jatkui Pohjois-Amerikkaan asti, missä Robert ajoi Fordilla, mikä oli sarjan arvostetuin talli. Amerikassa hän voitti kilpailuja ja hänestä tuli yksi menestyneimpiä kilpa-ajajia koko sarjassa. 

Robert kertoi, että pitää uskoa omaan mielikuvitukseen ja omaan unelmaansa ennen kuin on saavuttanut mitään. Elää unelmaansa päivittäin ja tehdä pieniä päivittäisiä asioita jotta olisi mahdollisuus saavuttaa menestys. 

Se mikä sai Robertin onnistumaan tavoitteessa oli usko itseensä ja rutiinit. Jos haluaa olla huippu-urheilija, piti harjoitella sen mukaan ja saada itsensä fyysisesti hyvään kuntoon. Aamulenkille oli mentävä kello 6, vaikka satoi kaatamalla vettä, koska se kuului ohjelmaan. Päämäärästä työtä kohti omaa tavoitetta. Tietysti sitä epäröintejä tulee, mutta niille ei saa antaa tilaa ja kitkeä nämä ajatukset pois. Ydinasia elämässä on se, että uskoo itseensä merkitsee kaikki kaikessa, vaikka muut epäröivät tai yrittävät lannistaa. Ei ole pakko tehdä sitä samaa mitä tähän mennessä on tehnyt, mikäli haluaa muutosta niin pitää uskoa ja olla rohkea ja kaikki on itsestä kiinni. Mikään ei tule onnistumaan eikä tule menestymään ilman intohimoa siihen omaan asiaan. Jos haluaa saavuttaa jotain, sydän pitää olla mukana tekemisessä. Intohimo ja rakkaus on kaiken tekemisen avain ja se antaa voimavaran minkä takia tehdään töitä tavoitteiden eteen. Ilman näitä voi kaiken unohtaa, eikä tule pääsemään siihen pisteeseen, mihin toivoisi pääsevänsä. 

Huippu uransa jälkeen Robert on tehnyt ehkä vielä isompia asioita bisneksessä. Hän oli sanonut 20 vuotta aikaisemmin, että hän tulee järjestämään Suomen hienoimmat autourheilu tapahtuman. Niin hän myös teki, sillä vuonna 1995 Sörnäisten rantatiellä järjestettiin DTM katurata kilpailu, jossa yleisöä oli yli 100 000 katsojaa. Prosessi oli pitkä ja tämän kokoluokan tapahtumaa ei luoda ilman ongelmia. Hiuksen karvan varassa elettiin kilpailu tapahtumaa järjestäessä ja toiminta meinasi loppua kymmeniä kertoja. Robertilla tuli yksi erityinen tapaus mielee ylitse muiden. Koko yritys oli taloudellisesti hänen harteillaan ja tämän katurata kilpailun järjestäminen vaati paljon rahaa. Hän muistelee kun vaimonsa kanssa kilpailua järjestettiin niin rahat olivat yhdessä kohtaan aivan loppu ja jostain sitä piti hommata. Vaimo huutaa ovelta heiluttaen, että tässä olisi taas miljoonan lasku mikä pitäisi maksaa. Kiitos tiedosta, kyllä kaikki hoituu. Pari päivää myöhemmin vaimo tulee taas ovelle ja heiluttaa uutta eri laskua ja sanoessaan samalla miltsii. Radan reunat tehtiin betoni porsaista kolmella eri tehtaalla, mutta laskuja ei pystynyt maksamaan joten tehtaat löi linjat kiinni ja lopetti valmistamisen. Mitä siinä tilanteessa tehdä? Robert oli neljä kertaa soittanut Eriksson teleyrityksen toimitusjohtajalle, mutta jokainen puhelu jäi sihteerille koska ei johtajaa kiinnostanut neuvotella sponsoroinnista. Hän päätti viidennen kerran soittaa ja sitkeydellä Erikssonin toimitusjohtaja päätti tulla käymään säälistä heidän toimistollaan, jossa Robert pääsi pitämään yhden tunnin presentaation. Tapaaminen oli mielenkiintoinen ja viikkoa myöhemmin Robert sai tilaisuuden mennä Erikssonin pääkonttorille pitämään kahdeksan hengen johtoportaalle tunnin mittaisen presentaation missä puolet nyökytteli päätään. Eriksson yhtiö ei ollut ikinä sponsoroinut mitään urheiluun liittyvää tähän mennessä. Se meni hyvin sillä Robert soitti vaimolle tapaamisen jälkeen, että hänellä on nyt lähes 3 miljoonan sopimuksen ja menen pankkiin hakemaan takuun. Niin tehtaan koneet lähti käyntiin ja saatiin tehtyä historian hienoin tapahtuma. Häntä ei ole koskaan pelottanut ottaa riskejä ja tästä tapahtumasta Yrittäjät palkitsi Robertin Suomen ensimmäisenä vuoden riskinottaja palkinnolla. 

Aina kaikki ei mene suunnitelman mukaisesti ja tulee vaikeuksia eteen. Kysymys onkin miten siinä tilanteessa toimitaan ja miten ne ratkaistaan? Tämmöisessä tilanteessa ei saa painaa paniikkinäppäintä pohjaan ja rupee sinkoilee, vaan pitää pysyä rauhassa. DTM viikonlopun lauantai aamuna 4 soi puhelin ja kerrottiin, että kolme kokonaista katsomoa puuttuu ja kilpailu on huomenna miten toimitaan? Hollantilaiset katsomon rakentajat olivat liian väsyneitä, jätti homman kesken ja lähti hotelliin nukkumaan. Aamuyöllä lähdin lenkille miettimään ja puolentoista tunnin päästä soitin takaisin työnjohtajalle ja sanoin nähdään toimistolla kello 8. Organisoin kaikille omat tehtävät ja katsomoita ei rakennettu loppuun vaan kaikille katsojille, joilla puuttui paikka annettiin vaihtoehtoiset liput toiseen katsomoon ja kaikki sujui hyvin. Ainoa oikea tapa on rauhoittaa mieli siinä tilanteessa ja ajatella loogisesti miten tästä selvitään. 

DTM sarja lopetettiin ja tämä tarkoitti myös sitä, että ei myöskään tule enään autokilpailua. Kaikki järjestelyt oltiin jo aloitettu joten oli pakko järjestää kilpailut ja saada Suomeen toinen kilpa-autoilu sarja ja se saatiin tehtyä, mutta viimeisenä vuonna kaikki meni aivan reisille ja taloudellisesti tapahtuma meni todella pahasti penkin alle. Tämän vuoden jälkeen ei järjestetty enään kilpailuita, joten tilanne oli se, että piti keksiä jotain uutta. Tuli kuningas idea ja siitä syntyi Kart in Club. Uuden yrityksen luontiin vaati rahaa, mutta tilanne oli hieman huono sillä edellisestä projektista käteen oli jäänyt 5 miljoona markkaa velkaa. Esisopimus tehtiin HKL kanssa Käpylän hallista ja siitä alkoi työ sponsoreitten hankkimisesta millä saadaan rahoitettua uusi yritys. Ideana oli myydä yrityksille klubijäsenyys, joka oli kolmivuotinen ja sen arvo oli 180 000 markkaa. Mutta kuka lähtee sponsoroimaan yritystä, jota ei vielä edes ole olemassa? Robertilla oli vain kaksi kopiopaperia ideasta eikä edes esitettä. Ensin mentiin tapaamaan Soneran johtajia, siitä mentiin Nokialle ja sanottiin kai teki lähette mukaa kun Sonerakin lähti? Näitä sopimuksia tehtiin kaiken kaikkiaan 22 kpl ja kerättiin vajaa 4 miljoonaa. Siitä saatiin alkupääoma ja koko yrityksen käyntiin saaminen maksoi 10 miljoonaa. 

Tarinan opetus on siis se, että jos jotain haluaa tehdä niin raha ei ole se este. Päättäväisyys ja intohimo ratkaisee monetkin ongelmat. Unelmat tuntuvat joskus todella kaukaisilta, mutta niitten saavuttamiseen on kolme yksinkertaista tekijää. Ensin pitää lapsenomaisesti innostua, sitten päättää että tämä tehdään ja kolmantena toteutetaan se mitä olet päättänyt. Silloin tulet onnistumaan ja saavuttamaan haluamasi. Robert toteutti kaiken mitä sanoi tekevänsä ja nyt hän on puhujana Läpimurto Eventsin tapahtumassa.

Robertin terveiset lukijoille: Jälkikäteen ajatellen matka on ollut hieno, vaiherikas ja monipuolinen, mutta aika palkitseva. Olisin voinut kertoa tätä tarinaa aikaisemmin ja nyt haluan tulla kertomaan matkasta ja miten kaikki mitä unelmoi on myös mahdollista saavuttaa. Jos sinulla on unelmia mitä haluaisit saavuttaa, mutta epäröit uskaltaako niitä lähteä tavoittelemaan. Suosittelen pohtimaan asiaa monelta eri kantilta ja puhua avoimesti omista unelmista omalle lähipiirille. Kukaan ei uskonut minuun ja naurettiin, että minusta ei koskaan tule kilpa-ajajaa saatika autokilpailujen järjestäjää. 20 vuotta aiemmin sanoin järjestäväni tämän tapahtuman ja lupasin kavereille varikkotakin. Yksi näistä kavereista tuli koputtamaan olkapäätä ja kysyi muistanko, että lupasin takin hänelle? En muistanut, mutta onneksi hän muisti ja kysyi saanko nyt sen lupaamasi takin? Tottakai minä järjestin hänelle takin ja pidin lupaukseni. Jos sinulta löytyy intohimoa ja halua unelmaasi niin ei muuta kun antaa mennä vaan ja päätä toteuttaa se!